Esiastemateriaalin perusteella hiilikuidut voidaan luokitella kolmeen luokkaan: polyakryylinitriili-pohjainen (PAN-pohjainen), pihka-pohjainen ja viskoosi-pohjainen. Näistä PAN{5}}pohjaisilla hiilikuiduilla on suhteellisen yksinkertainen tuotantoprosessi ja erinomaiset suorituskykyominaisuudet. Siitä lähtien, kun se perustettiin 1960-luvulla, se on vähitellen noussut hallitsevaksi sektoriksi hiilikuituteollisuudessa, ja sen osuus on yli 90 prosenttia maailman kokonaistuotannosta. näin ollen termi "hiilikuitu" viittaa yleisesti nykyisessä käytössä PAN-pohjaiseen hiilikuituun. Piki{11}}pohjainen hiilikuitu sisältää monimutkaisen raaka-aineen valmistelun ja sen suorituskykyominaisuudet ovat huonommat. tällä hetkellä sen tuotantoaste on suhteellisen pieni. Rayon{13}}pohjaiselle hiilikuidulle on ominaista alhaiset hiiltymissaadot, merkittävät tekniset haasteet, monimutkaiset laitevaatimukset ja korkeat tuotantokustannukset. sen tuotto on rajallinen, ja sitä käytetään ensisijaisesti ablatiivin-kestävissä ja lämmöneristysmateriaaleissa.
Hiilikuitujen esiasteet voidaan myös luokitella touvin koon mukaan (eli yksittäisen nipun sisältämien yksittäisten filamenttien lukumäärän mukaan). Tämä on yleensä merkitty "K--luvulla" (edustaa tuhansia filamentteja)-, kuten 1K, 3K, 12K, 24K, 48K ja niin edelleen. Mitä enemmän filamentteja on, sitä suurempi on touvin koko. K-lukualueen perusteella 1K-24K-rouvit luokitellaan yleensä "pieniksi{15}}tow"-kuiduiksi, kun taas 48K:n ja sitä suuremmat kuituja kutsutaan "suuriksi-touvin" kuiduiksi. Suuret-hinauskuidut on ensisijaisesti suunnattu suuriin-kustannuksiin{21}}tehokkaisiin valmistussovelluksiin.
